Jännä juttu. Ahdistaa, sillä eräs miespuolinen tuttu on niin kiinnostunut elämästäni. Hän toivotti minulle tänään hyvät joulut ja ihmetteli, kun en ollut itse toivottanut sitä hänelle jo aiemmin tänään. Jatkoimme viestittelyä siitä, mitä nykyään kuuluu ja niin edelleen. Jossain vaiheessa mainitsin jotakin eräästä uudesta kaveristani ja heti tämä tuttu oletti kaverini olevan mies ja että hän olisi ihastunut minuun tai minä häneen. Ensimmäinen oletus olikin totta, mutta ihastumiset tuskin. Omasta puolestani ainakaan. Kun sain tämän selitettyä hänelle (kyllä, minun piti selittää tämä tutulle) hän alkoi kysellä miestilanteestani muuten. Mitä naapurilleni kuuluu, sillä olin aiemmin kertonut minuun ihastuneesta naapurista. Tapailenko jotakuta. Miksi en tapaile. Ärsyttää, kun en osaa sanoa suoraan, ettei kiinnostaisi yhtään keskustella tällaisista asioista hänen kanssaan. Asiani eivät kuulu hänelle. Hän vielä yrittää kaivaa ja kaivaa, kunnes saan hänet vakuutettua siitä, etten salaa mitään. Vaikka tietysti salaan. Miksi kertoisin hänelle avoimesti henkilökohtaisuuksia? Olemme sitäpaitsi tavanneet vain pariin otteeseen. 

Minua ahdistaa muutenkin ihmiset, jotka tuntuvat olevan kovin kiinnostuneita elämästäni. Uskon itse siihen, että ihmiset tulevat kertomaan huolensa, jos niin haluavat tehdä. Tiedän kyllä, että tämä asennoituminen saattaa antaa minusta itsekeskeisen ja kylmän kuvan. En kuitenkaan halua aiheuttaa kenellekään samaa vaikeaa oloa utelemalla. Kaverini tietävät, että kuuntelen ja välitän. Yleensä minun onkin helpompi jakaa huoliani, mikäli joku kertoo minulle huolensa ensin. Eikä tule suoraan kysymään. Joskus tuntuu, että uteliaat ihmiset utelevat itseään varten. Jotta voisivat olla perillä kaikkien elämästä, jakaa juoruja tai jotain muuta vastaavaa. En oikein tiedä, mutta en täysin luota heihin. Ja täällä minä olen kirjoittelemassa ajatuksiani kaikkien luettavaksi. Ehkä ahdistun tästäkin jossain vaiheessa ja poistan blogini. Tähän mennessä on kuitenkin ollut rauhoittavaa saada jäsentää ajatuksia. 

Eniveis, hyvää joulua kaikille! Toivottavasti teillä on ollut hyvä ja perinteikäs joulu! Täällä on ainakin mennyt hyvin ja aikalailla täysin perinteiden mukaan, pieniä sisarusriitoja myöten. Vähän on kyllä harmittanut, ettei olla Antin kanssa toivotettu toisillemme hyviä jouluja. Olisi outoa laittaa tänään viestiä ihmiselle, jonka kanssa ei ole tekemisissä selvinpäin... Lisäksi on mietityttänyt, että millaista joulua Antti viettää, mitä perinteitä hänen jouluunsa kuuluu. Käykö hän joulukirkossa, ovatko he perheen kesken vai suuremmalla porukalla, millaista ruokaa syövät. Oikeastaan olisi kiva tietää kuinka moni nykyään käy joulukirkossa. Minä ainakin käyn, ja mielelläni, vaikka en uskostani varma olekaan.