Kallen, yhden parhaista opiskelukavereistani, tyttöystävä petti häntä. Olen ymmärtänyt, että heidän seurustelunsa oli lähinnä muodostunut tavaksi. Vaikka Kalle olikin murtunut pettämisestä, minusta tuntuu ettei hän niinkään surrut mahdollista tulevaa eroa vaan, kuten hän sanoi, sitä tapaa millä ensimmäinen seurustelusuhde näyttää päättyvän. Miten seuraavien suhteiden käy, kun ensimmäinen kariutuu pettämiseen? 

Kalle ei myöskään vaikuttanut kovinkaan omistavalta tyttöystäväänsä kohtaan. Hän tuntui painottavan sitä, miten tyttöystävä oli edellisenä iltana pussaillut erään jätkän kanssa ja seuraavana iltana pettänyt. Teko ei siis ollut aivan täysin harkitsematon, vaikka tyttöystävä pyysikin anteeksi. Hän puhui kuin se ei olisi ollut niin kamalaa, mikäli tyttö ei olisi ollut tämän jätkän seurassa edellisenä iltana. Silloin hän saattaisi voida ymmärtää. Heillä oli myös ollut sopimus, että toisien kanssa suuteleminen ei haittaa, siitä ei tarvitse kertoa. 

Minulle tuli hmm.. ei nyt shokkina, mutta isona yllätyksenä kuitenkin, että Kalle voisi sallia tyttöystävänsä pussailevan toisia jätkiä. Me olemme Kallen kanssa vain kavereita, ja toisinaan tuntuu, että hän seuraa tekemisiäni ja on ehkä hieman omistushaluinenkin minun suhteeni. Ainakin hän huolehtii ja utelee. Miksei hän ole sellainen tyttöystäväänsä kohtaan? 

Olen aiemmin maininnut kuinka en pidä utelusta. (Postaus otsikolla Uteliaat ihmiset) Varsinkin nyt, kun Kalle on eronnut tai eroamassa (en ole ihan täysin perillä mitä hänen parisuhteessaan juuri nyt tapahtuu) tuntuu todella ahdistavalta, kun hän utelee Roopesta, tästä nykyisestä säädöstäni. Eilen illalla lähdimme jatkoilta samaa matkaa Kallen kanssa. Lähdin hieman eri reittiä kuin yleensä, mutta Kalle seurasi silti. Uteli ja vilkuili viestejäni kun tekstasin Roopen kanssa. Vaati halauksen. Yritti saada minua jatkamaan matkaa hänen kanssaan. Vakuutin hänelle kuitenkin, että tämä uusi reitti on minulle paljon nopeampi, kokeilin sitä juuri. On parempi, kun erkanemme tässä, niin molemmilla on mahdollisimman lyhyt matka kotiin. Oikeasti olin menossa Roopen luo. 

Aamulla jätin luennon väliin. Edellisenä päivänä oli ollut sijainen, jonka pitämä luento oli ollut täysin hyödytön. Sen sijaan, että olisin riskeerannut turhalle luennolle menemisen. halusin nukkua Roopen vieressä. "Oot salee Roopel kun et koskaan skippaa kympin luentoa vaikka oot ollu juomassa", viesti Kallelta. En tiedä miksi, mutta sillä hetkellä kun luin hänen viestinsä, sisälläni kiehui. Kalle tietää etten pidä utelusta. Hänen ei edes pitäisi pistää tuon sävyistä viestiä. Me olemme vain kavereita. Vai kuvittelenko vain, että viestissä on ripaus mustasukkaisuutta? 

Minua hieman pelottaa, että tästä tulee rasite kaverisuhteellemme. Oli paljon helpompaa kun Kalle seurusteli, vaikka pari ystävääni sanoikin, että Kalle katsoo minua välillä sellaisella katseella, josta näkee että hän pitää minusta, muutenkin kuin vain kaverina. Minulle Kalle on kuitenkin täysin friendzonetettu. En voisi kuvitellakaan seurustelevani hänen kanssaan. Hän on todella hyvä tyyppi ja hyvää seuraa, mutta en ole hänestä sillä tavalla kiinnostunut. Kumpa Kalle löytäisi uuden tytön. Ja pian.