Oumaigaad oumaigaad oumaigaaad. Serkkuni odottaa lasta. Hänen masunsa näyttää niin suloiselta, se pömpöttää jo hieman.

                     baby.jpg

Olin tänään serkkuni, Liinan luona käymässä. Emme näe kovinkaan usein ja vielä harvemmin vietämme kunnolla aikaa yhdessä. Hän on minua vuoden vanhempi ja ollut aina kuin siskon korvike. Sen lisäksi, että oli ihanaa nähdä hänet, oli aivan mahtavaa nähdä hänestä hehkuva ilo. Hän odottaa lasta. Hän. Odottaa. Pientä. Vauvaa. Ou. Mai. Gaad.

Menimme Liinan kanssa shoppailemaan ja katselimme myös vauvojen vaatteita. Voi että. Kun katselimme niitä pienimpiä... Kuinka vauvat voivatkaan olla niin pieniä... Vaikka eipä vauvakuumeeni siitä päässyt kasvamaan. Ei se mitenkään voi tästä kasvaa. Vaikka Liina kertoisi mitä tahansa negatiivisiakin puolia odotusajasta, ajattelen vain, että kumpa saisin myös kokea tuon jo. Jopa aamupahoinvoinnin. Oi etän että.

En osaa tuoda tätä myötäiloa tarpeeksi esiin. Kun luen tätä kirjoittamaani tekstiä, ei minulle ainakaan kuvastu kuinka iloinen olen. Eikä myöskään lähellekään, ei todellakaan, kuvastu se kuinka jäätävä vauvakuumeeni on tällä hetkellä.

Vitsailin kavereilleni - koska Liinan onnen nähdessäni kaikki, mikä ei liity lapsen odottaseen, tuntui kovin vähäpätöiseltä - että voisin ihan hyvin luopua kaikista materiaalisista unelmista, pamahtaa paksuksi ja jättää koulun kesken. Ja juurikin siis tässä järjestyksessä, ettei missään välissä olisi tylsää.

Roopellekin olen puhunut vauvakuumeestani. "O-ou" (+ jotain muuta) on joka kerta ollut hänen vastauksensa. Kun ensin mainitsin hänelle, että olen menossa serkkuni luokse katselemaan vauvan vaatteita, hänen reaktionsa oli kutakuinkin tämä: "Ööö... Eihän sulla oo mitään ilmotusluontosta kerrottavaa?" Vaikka vitsailihan hän. Kai.

Edellispäivänä menin vähän avautumaan Roopelle. Hups. Puhelimissa pitäisi olla jokin väsymyslukko. "Välil kyl vituttaa nää mun elämänvalinnat :D jos oisin kans menny amiksee ja rauhottunu vähä ni voisin kans vaikka suunnitella häitä. Mut ei. Roikun vaan tuhoon tuomituissa suhteissa enkä ees anna mahista sellasille tyypeille, jotka haluais normaalin suhteen." Roope onneksi vain naurahti. Ja enimmäkseen vitsi tuokin kyllä oli. Myöhemmin tuli myös puheeksi, että Roope voisi tulla luokseni, kun hän saa työnsä tehtyä. Minä kun en saanut nukuttua. Hän vastasi taas hieman kiertelevästi, että ei ehkä tällä kertaa. Hänen aikataulunsa kun ei varmaankaan oikein sovi minun aikatauluihini. Totesin, että tämä oli sitten viimeinen kerta, kun kysyn. Ja lopulta hän tuli luokseni. Aamuneljältä.

Roope oli kuulemma hieman pelännyt, että huijaan häntä ja käsken hänen mennä jonnekin ihan toiseen asuntoon. Minä kun olen vasta muuttanut kämppikseni luo eikä Roope ollut vielä kertaakaan käynyt kyseisessä asunnossa. Hän myöskin vitsaillen kiitteli, kun päästin hänet vielä viimeisen kerran kylään. Tai ehkä hän selvitti asiaa vitsin kautta, olinko tarkoittanut, etten halua enää nähdä. Mutta nauroin vain takaisin, etten ole kieltänyt häntä tulemasta käymään tai vastaavaa. En vain pyydä häntä enää. Enkä aio oikeastikaan pyytää. On hänen vuoronsa, mikäli hän haluaa tavata. Eniveis, meillä oli tälläkin kertaa älyttömän hauskaa yhdessä. Vaikka meinasinkin saada taas yhden paniikkikohtauksen. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun Roope näki siitä edes vilauksen.