Olin tänään suorittamassa autokoulun syventävän vaiheen. Kävimme ajamassa vieraassa kaupungissa, jonka reitit eivät ole ulkomuistissa. Ajoin kuulemma varovasti. Jopa arasti. 

Kun tutustun uusiin ihmisiin - tai olen tauon jälkeen tekemisissä kavereiden kanssa - olen hetken aikaa pidättyväinen, tarkkailen muiden käytöstä. Onkohan sekin arkuutta? Kun kavereidenkin, jopa lapsuudentoverien, seurassa en pysty olemaan heti oma itseni. Pitää ensin kartoittaa muut. Ehkä se on tapani selvittää muiden tunnetilat, ärsyyntymisherkkyys. Mitä he ovat minusta mieltä juuri sillä hetkellä. Enhän vain ole vaivaksi? En todellakaan halua ärsyttää ketään. Haluan olla miellyttävä. Vaikka jäisinkin muiden varjoon. Vaikka minut ajoittain unohdettaisiinkin. Tiedän etten pidä tarpeeksi puoliani. Mutten halua vaivata. 

Haluan tietää asioita. Olla varma tekemisistäni. Muuten toimintani on näkyvästi arkaa. Ainakin yleensä. Mutta se taitaa olla luonnollista. Vai onko? Ei varmaankaan kaikille. Nykyään tuntuu olevan sellainen ilmapiiri, ettei arkuuttaan saa näyttää. Työhaastattelussa on hymyiltävä ja käteltävä varmasti. Työhakemuksesta täytyy välittyä luottamus omiin taitoihin, omaan oppimiskykyyn. Joidenkin ihmisten seurassa tuntuu päätyvänsä syödyksi mikäli näyttää arkuutensa. Toiset ihmiset ottavat siitä mahdollisen hyödyn irti. "Tuo ei sano ei. Pyydänpä siltä hieman enemmän." Vaikka eihän kykenemättömyys kieltäytyä ole välttämättä arkuutta. Voi se olla kiltteyttä tai jotain muutakin. Tai niiden sekoitus. 

Ehkä sitoutumiskammonikin on jonkinasteista arkuutta. En uskalla hypätä suhteeseen, sillä tiedän etten osaisi lähteä siitä. Olisin ehkä liian arka lähtemään? Joskus, kun puhutaan pahoinpitelyä sietävistä naisista, tai tv:stä tulee heihin liittyvää ohjelmaa, voin samaistua heihin. En ole itse kokenut perheväkivaltaa tai todistanut sitä millään tavalla. Mutta tiedän, että minun olisi hyvin vaikea lähteä. Varmasti kehittelisin päässäni jonkin syyn ymmärtää pahoinpitelijää. Hänellä on ollut vaikeaa. Kyllä hän muuttuu. Minussa on jotain vikaa. Toisaalta. Kun miettii tällaisia asioita etukäteen, tuntee itsensä, on todennäköisempää että kykenee tunnistamaan tällaiset mahdolliset harhakuvitelmat. 

Keksin usein tekosyitä, kun en uskalla tai halua sanoa asioita suoraan. Tekosyytkin taitavat olla arkuuden ilmentymä. On helpompi kierrellä, kuin kohdata toisen pettymys tai muu negatiivinen tunne.