Fiilis on ihan mahtava. Töissä on ollut kiirettä ja tiuskivia ihmisiä, eikä Anttikaan ole pistänyt viestiä muutamaan päivään. Silti tuo ensimmäinen lause ei ollut sarkasmia. Töissä on ihania työkavereita ja todella mukavia asiakkaita. Ja on aina niin ihanaa, kun saa asiakkaan kasvoille taiottua hymyn. Nimenomaan aidon hymyn. Vielä parempaa on, kun selvästi piristää asiakkaan päivää. Omista mokistakaan ei tarvitse harmistua, kun yleensä niillä saa asiakkaat naurahtamaan. Miksi sitten juuri tänään on niin mahtava fiilis? Sain eilen tietää, että saan mahdollisuuden jatkaa asiakkaiden piristämistä. Tänään vasta aloin ymmärtää, miten onnellinen saan siitä olla. Nykyään ei ole helppoa saada opiskelu- tai työpaikkaa toisen asteen koulutuksen jälkeen - ja minulla on ne molemmat. Uskoisin, että vielä harvinaisempaa on saada sellainen paikka, josta oikeasti tykkää. Tosin, en opiskelupaikkaani päästessäni tiennyt yhtään onko se minun juttuni. Enkä oikeastaan vieläkään tiedä. Mutta ainakin viihdyn siellä.

Vaikka sainkin mahdollisuuden jatkaa töissä, en ole vielä varma otanko tarjousta vastaan. Marraskuussa jaksoin työskennellä koulun ohella sen ajatuksen voimalla, että tätä ei kestä enää kauaa, enää muutama viikko. Toisaalta, kykenin siihen silloin, miksen kykenisi keväälläkin? Viime tenttiviikosta viisastuneena voisin pyytää tulevat tenttiviikot vapaiksi, tai ainakin tehdä niiden aikana vähemmän töitä kuin viimeksi. Olisi myös helpompi kieltäytyä kaikista niistä lukuisista teekkarikulttuuriin liittyvistä illanvietoista, kun olisi oikeasti ajanpuutetta. Toisaalta. En tiedä etääntyisinkö Antista, kun en ehtisi tapahtumiin, näkemään häntä. Vaikka ei sekään niin huono asia olisi. Hän ei välttämättä edes kaipaisi minua ja minä taas en ehtisi ajattelemaan häntä. (Kuka Antti? Ks. Suhteet solmussa -postaus.)

Tietysti rahakin houkuttaa. Olen keksinyt päässäni jo pitkän listan mihin palkkani tuhlaisin. Ainakin puolet pistäisin säästöön. Päästäkseni vaihtoon. Päästäkseni mihin maahan haluan, mahdollisesti Australiaan. Voidakseni olla siellä kokonaisen vuoden. Voisin opetella surffaamaan, sukellella koralliriutoilla, oppia aussiaksentin. Muilla rahoilla voisin ostaa kenkiä, vaatteita. Kerrankin jotain kallista. Kerrankin jotain laadukasta, kestävää. Ei H&M kamaa. Puhelimenikin meni rikki lokakuussa. Voisin vihdoin ostaa uuden. 

Vaikken ottaisikaan työtarjousta vastaan, olen nyt onnellinen saamastani mahdollisuudesta. Mahdollisuudesta haaveilla, suunnitella, olla kiitollinen. Voin mennä töihin hyvillä mielin, sillä tiedän tekeväni työni hyvin. Tiedän olevani hyödyksi. Ja saan vieläpä mahdollisuuden kehittyä paremmaksi.