Muutaman päivän ajan on tuntunut siltä, että on ihan pakko alkaa kirjoittaa ajatuksia ylös. Ajatukseni ovat ihan sekaisin, ja kirjoittamalla yritän saada niitä hieman jäsenneltyä. Mistä siis on kyse? Noh. Mistähän teinityttöjen suurissa murheissa yleensä on kyse? Miehistä tietenkin.

Välillä mietityttää, että mikä on villin ja vapaan sinkkunaisen ja säälittävän ja helpon huoran raja. Heh, voin vaan kuvitella mitä ajatuksia tuo edellinen lause herättää. Mutta no, ei tilanteeni kai niin paha ole. Kyllä, olen harrastanut irtosuhteita. Kyllä, olen lähtenyt miesten mukaan kännissä. Tai siis miehen, yhden kerrallaan. Ja jos miesten määrä ratkaisee - seksikumppaneita minulla ei ole montaa - niin taidan olla huoran määritelmästä kaukana. Miksi sitten edes mietin tällaista? Noh, teekkarikulttuuriin kuuluu runsas kännääminen. Ja kännissä käytökseni on aikamoista. Tanssin kuin olisin pahassakin puutteessa, flirttaan miesten kanssa runsaasti ja lähden helposti heidän mukaansa. Vielä helpommin olen heidän huulissaan kiinni. Kuitenkin yleensä peräännyn viime hetkellä. "Melkein sain, mutta selvisin puhumalla", voisi olla känni-iltojeni motto.

Toinen syy on se, että tahdon katsastaa miehiä. Tutustua kaikkiin vähänkin kiinnostavilta vaikuttaviin tyyppeihin: jos minua pyydetään kahville tai viettämään iltaa, vastaan hyvin todennäköisesti myöntävästi. Vakuuttelen itselleni, että lähden kaveripohjalta ja että miehetkin tekevät niin. Ettei ole ennakko-odotuksia tai ettei kumpikaan ole ihastunut kumpaankaan. Itse en oikeastaan olekaan kiinnostunut yhdestäkään heistä. Ajatukseni palaavat aina Anttiin. Miehet taas, he taitavat olla ihastuneita tai eivät ainakaan kaveripohjalta kahvittelemassa. Miksi sitten edes lähden muiden miesten seuraan, jos Antti varastaa ajatukseni? Siksi, että hän varastaa vain ajatukseni. Hän ei pyydä minua kahville tai viettämään iltaa kanssaan. Hän saa minut lähtemään mukaansa ilmankin. Hänen kanssaan en selviä puhumalla. Enkä edes haluaisi selvitä.

Kuka Antti on? No sillä ei oikeastaan ole väliä. Mikä Antissa on niin erityistä? Sen minäkin haluaisin tietää. Hän tekstaa silloin tällöin, yleensä hassuttelemme ja vitsailemme jostain ihan päättömästä aiheesta. Nauran ääneen, kun luen hänen viestejään. Koulun käytävillä moikataan, mutta emme oikeastaan juttele selvinpäin. Joskus on pari sanaa vaihdettu. Ja kännissä puolestaan. Hmm. Ollaan kyllä puheltu jotain liibalaabaa, muttei mitään lähellekään henkevää. Sen verran tiedän, että hän on eronnut vuosi sitten ja että en ole ainoa, joka on hänen mukaansa lähtenyt syksyn aikana. Hän onkin ohimennen maininnut, että seurusteleminen tuntuisi ahdistavalta. Haluaisin tietää käykö hän muidenkin tyttöjen luona toistuvasti, tekstaako heille ja kyseleekö ovatko he samoissa bileissä hänen kanssaan tai menossa niihin. Vai olenko ainoa?

Kun juttelen Antista kavereideni kanssa, he päätyvät pitämään Anttia täytenä kusipäänä. En kuitenkaan itse pysty ajattelemaan hänestä niin. Tuntuu, etten pysty sanallisesti välittämään syytä, miksi pidän hänestä niin paljon, miksi en välitä vaikka hänellä olisi muita tyttöjä (en kyllä ole siitä tainnut kavereilleni mainita), miksi pidän häntä hyvänä tyyppinä. Antista huokuu sellainen tietty levollisuus ja tasaisuus, mikä herättää ainakin minussa luottamusta.

Tosin. Yhdessä vaiheessa päätin olla välittämättä Antista, lähtemättä hänen mukaansa vaikka tämä pyytäisi. Miksi? Koska hän alkoi vastata viesteihin todella lyhyesti ja lakkasi kokonaan pistämästä viestiä oma-aloitteisesti. Tämä vieläpä tapahtui heti sen jälkeen, kun Antti oli tokaissut, että meidän pitäisi nähdä selvinpäinkin. Alkoiko häntä ahdistaa? Tai oliko hän tosiaan aivan liian kiireinen, kuten hän myöhemmin väitti? Jälkimmäistä epäilen vahvasti, ensimmäiseen uskon. Yksi vaihtoehto tietenkin olisi, ettei häntä vain kiinnostanut, että hän löysi hetkellisesti jonkun toisen. Kuitenkin, kun hän ehkä kuukauden verran myöhemmin tuli pyytämään kanssaan samoille jatkoille, myönnyin harkitsematta. Enkä kyllä ole katunut. Tällä hetkellä tekstataan melko usein. Ei päivittäin, mutta kuitenkin. Haluaisin nähdä häntä useammin. Myös selvinpäin. Haluaisin tietää missä mennään. Ollaanko friends with benefits vai onko tässä jotain muutakin.

Ehkä syy, miksi myönnyn, Antista huolimatta, miesten kahvittelupyyntöihin on, että toivon löytäväni heidän seastaan jonkun, joka selvittäisi pääni ja saisi Antin kaikkoamaan mielestäni. Jos tietäisin meidän välillä olevan jotain, voisin surutta lakata katselemasta muita. Mutta no, koska olen mikä olen, annan asioiden lipua omalla painollaan ja jatkaa samaa rataa kunnes tilanne muuttuu jollakin tapaa. Koska maailma muuttuu, minun ei tarvitse kuin pysyä valppaana.